Teksti: Rita Schulz Kuva: Pixapay, Parentipacek
Elämä, joka muuttaa suunnan
Äitiys ei pysäytä urakehitystä. Se muuttaa sen muotoa. Uraan panostavat äidit kuvaavat,
miten äitiys on avannut uudenlaisen näkökulman johtajuuteen ja elämään kokonaisuutena.
Johtajuutta ei heidän mukaansa opita vain koulutuksissa, vaan myös niissä hetkissä,
joissa arki vetää monesta suunnasta ja tärkeintä on löytää oma tasapaino.
Moni vastaaja kuvaa, että äitiys on ollut yhtä aikaa vauhdittaja ja pysäyttäjä. Se on
pakottanut pysähtymään, mutta samalla antanut rohkeutta tarttua uusiin haasteisiin. Joku
kirjoitti, että juuri äitiys sai hänet hakemaan johtotehtävää, koska halusi näyttää lapsilleen,
että unelmia ei pidä siirtää syrjään. Toiselle äitiys on merkinnyt urasuunnan muutosta,
suuntaa pois suorittamisesta ja kohti merkityksellisyyttä.
Empatian ja ymmärryksen koulu
Moni kertoo, että äitiys on tuonut työelämään aivan uuden tason ymmärrystä ja empatiaa.
Johtajuus on saanut inhimillisen sävyn. “Äitiys on tehnyt minusta empaattisemman ja
kärsivällisemmän johtajan. Opin kuuntelemaan ja lukemaan tilanteita aivan eri tavalla.”
Samalla työn merkitys on asettunut uuteen mittakaavaan. “Tajusin, ettei työ määritä minua, vaan minä määritän, mikä työ minulle sopii.”
Vastausten perusteella äitiys on monelle myös oman arvomaailman peili. Se on tehnyt
näkyväksi, mikä on todella tärkeää ja millaisilla ehdoilla haluaa elää ja tehdä työtä.
Työelämä ei ole enää irrallinen osa elämää, vaan yksi osa suurempaa kokonaisuutta,
johon kuuluvat perhe, ihmissuhteet ja oma hyvinvointi.
Useampi vastaaja nosti esiin myös johtajuuden monimuotoisuuden: “Hyvä johtaja
ymmärtää, että elämässä on vaiheita. Äitiys ei ole heikkous vaan osa kokemusta, joka
tekee ihmisestä kokonaisen.” Toiset korostivat, että juuri omien rajojen tunnistaminen ja niistä viestiminen on opettanut arvokkaita neuvottelutaitoja sekä kotona että töissä.
Tasapainon etsiminen
Samalla useat myöntävät, että tasapainon löytäminen on kaikkea muuta kuin helppoa.
“On vaikeaa olla yhtä aikaa hyvä työntekijä ja hyvä äiti. Kalenteri täyttyy, mutta aika ei
lisäänny.” Jatkuva aikapula ja riittämättömyyden tunne ovat tuttuja lähes kaikille vastaajille.
Toisaalta ne ovat myös opettaneet priorisoimaan. “Opin, että 80 prosenttia riittää.
Täydellisyyden tavoittelu tekee vain väsyneeksi.”
Arjen logistiikka ja työn vaatimukset asettavat edelleen enemmän paineita äideille kuin
iseille. Useampi vastaaja toivoo työelämältä lisää joustoa, ymmärrystä ja todellisia
mahdollisuuksia sovittaa perhe ja ura yhteen. Moni pohti myös, miksi urakeskeisyys ja
vanhemmuus nähdään yhä helposti toisiaan poissulkevina.
“Miksi isyyden ja työn yhteensovittamisesta ei puhuta yhtä paljon?” kysyy eräs vastaaja.
Moni nosti esiin sen, että joustot ja vastuunjako kotona ovat yhä epätasaisia ja että tasa-arvo ei toteudu ennen kuin myös isien on yhtä luontevaa jäädä kotiin, peruuttaa työmatka tai kieltäytyä iltatilaisuudesta perhesyiden takia.”
Äitiyden supervoimat
Kaikista haasteista huolimatta vastauksista nousee vahva viesti: Äitiys ei vähennä
työelämävalmiuksia, se vahvistaa niitä. “Organisointikyky, priorisointi ja paineensieto ovat
hioutuneet huippuunsa.” ”Äitiys opetti minulle resilienssiä ja kykyä nähdä kokonaisuuksia.
Siitä tuli paras johtamiskouluni.”
Vastaajat kertoo oppineensa johtajuudessa aivan uusia taitoja: tilannetajua, kykyä sietää
epävarmuutta ja rohkeutta tehdä päätöksiä puutteellisin tiedoin. Kun on selviytynyt
lapsiperheen yliväsymyksestä, huolesta ja samanaikaisista vaatimuksista, myös
työelämän paineet asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin. Äitiys on opettanut hengittämään,
joustamaan ja jatkamaan silloinkin, kun täydellistä hetkeä ei ole.
Erityislapsen äidit kertoivat oppineensa poikkeuksellista paineensietokykyä ja
ongelmanratkaisua. “Kun selviät arjesta, jossa mikään ei mene suunnitellusti, opit
suhtautumaan työhön rauhallisesti ja ratkaisukeskeisesti.” Yksi vastaaja tiivisti asian:
“Äitiys on ollut kovempi koulu kuin yksikään MBA.”
Rauha ja oma rytmi
Samalla se on antanut luvan pysähtyä. Moni vastaaja kertoo löytäneensä äitiyden myötä uudenlaisen rauhan: Elämää ei tarvitse suorittaa, eikä kaikkia ovia tarvitse avata yhtä aikaa.
“Kaikkea ei tarvitse ehtiä heti. Lapsi on onnellinen, kun äiti on onnellinen.”
Useampi mainitsi oppineensa sanomaan “ei” ja kokeneensa siinä vapautta. Äitiys on
muuttanut myös suhdetta aikaan: “Aikani ei ole kenen tahansa käytettävissä. Valitsen,
mihin sen annan.” Toinen oivallus oli työn ja levon rytmi: “Olen oppinut hyväksymään, että nyt on hoivaamisen aika, ja myöhemmin tulee taas tilaa kasvaa ja edetä.”
Monelle nuorkauppakamaritoiminta on tarjonnut paikan, jossa nämä roolit voivat elää
rinnakkain. Se on tila, jossa voi olla johtaja, ystävä ja äiti yhtä aikaa – ja jossa äitiyden
tuomat taidot ovat arvossaan. “Kamarissa voin olla kokonainen. Saan olla äiti, mutta myös tekijä ja kehittäjä. Se tuo voimaa arkeen.”
Johtajuutta, joka välittää
Äitiys on lopulta kouluttanut monenlaiseen johtajuuteen. Se on opettanut, että tehokkuus ei ole vain tekemistä, vaan myös oikeiden asioiden valitsemista. Se on opettanut asettamaan rajoja ja tunnistamaan, milloin on aika levätä. Se on tehnyt näkyväksi sen, että todellinen johtajuus kumpuaa myötätunnosta itseä ja muita kohtaan. “Ole armollinen itsellesi ja osta apua, jos voit,” neuvoi yksi vastaaja. Toinen kiteytti: “Äiti voi johtaa ja olla silti paras äiti.
Ura ja perhe eivät kilpaile vaan ne täydentävät toisiaan.”
Äitiys ei vähennä urakyvykkyyttä. Se antaa uudenlaisen suunnan, jossa johtajuus on
vähemmän vallankäyttöä ja enemmän välittämistä. Nämä kamarilaisäidit osoittavat, että
ura ja perhe voivat elää rinnakkain, ei täydellisesti vaan aidosti.
Artikkelia varten on kerätty anonyymejä vastauksia Suomen Nuorkauppakamareiden
jäseniltä. Vastaajat ovat kertoneet rehellisesti arjen realiteeteista, äitiydestä, työstä ja
johtajuudesta.
