Turussa nuorkauppakamarilaiset kokoontuvat aika ajoin yhteiselle lounaalle. Muutaman vuoden ikäinen lounaskäytäntö ei kuitenkaan ole mikään uusi juttu. Nuorkauppakamarilounaita on syöty järjestön Suomen historian alusta lähtien. Lounaista on vaikka mihin, niillä on kehitytty, kouluttauduttu, verkostoitu, myyty ja tavattu ystäviä.
Teksti ja kuva: Heikki Liukkonen
Maaliskuisena torstaina turkulaisessa ravintola Deliberissä kauppa käy. Paikka on suosittu lounasravintola Turun kauppatorin kupeessa. Tarjolla on ala carte –annoksina muun muassa lohta ja lasagnea.
Pari lounaspöytää erottuu Turun keskustassa työskentelevien lounasruokailijoiden massasta. Sen jäsenet tulevat eri suunnista ja kohtaavat toisensa halaten. Pöydässä on nuorkauppakamarilaisia ja käsillä on “Turun alueen nuorkauppakamareiden torstailounas”.
Tällä kertaa paikalla on noin kymmenkunta kamarilaista muutamasta eri kamarista. Paikallisten, varsinais-suomalaisten kamarien lisäksi edustettuna ovat myös sattumalta Rovaniemen ja Helsingin Nuorkauppakamarit.
”Täällä nähdään kamarikavereita, vaihdetaan kuulumisia ja otetaan irtiotto työpäivästä, kertoo aktiivinen lounaskävijä” Raisio-Naantalin Nuorkauppakamarin Karoliina Hiltunen.
Hän tosin saapuu nyt lounastapaamiseen äitiyslomalaisena lastenrattaiden kanssa.
Turun alueen torstailounas on tällaisenaan muutaman vuoden ikäinen konsepti. Alussa lounaita järjestettiin viikoittain, nykyään harvemmin. Hyviä kohtaamispaikkoja Turun keskustasta, joka on tunnettu monista uniikeista, arvostetuista ja ketjuihin kuulumattomista ravintoloistaan, on monta. Lounasporukalle on oma Whatsapp-ryhmä “TUALTOLO”.
”Korona-aikaan alkoi itse kukin kaipaamaan ihmisten kohtaamisia ja aloitimme Kavaiissa käymisen pienellä porukalla. Aluksi lounaspäivä oli tiistai ja vaihtui sitten torstaiksi samalla, kun kävijämäärät kasvoivat. Tarkoituksena on ollut alusta lähtien, että agendaa tai mitään pönötystä ei ole, vaan kamarilaiset saavat tulla tapaamaan toisiaan matalalla kynnyksellä ilman sen suurempaa ohjelmaa” kertoo idean isä, nyt jo jäseniän ylittänyt Airiston Nuorkauppakamarin senaattori Karl-Johan Spiik.
Suomalainen nuorkauppakamaritoiminta alkoi viikko- ja kuukausilounailla
Pönötystä tai ei, niin suomalaisen nuorkauppakamaritoiminnan juuret ovat vahvasti kamarilaisten lounastapaamisissa. Aluksi Junioriklubina, Kansantalousmiehinä ja Nuorina Talousmiehinä ja sittemmin Helsingin Nuorkauppakamarina tunnetun Suomen ensimmäisen nuorkauppakamarin toiminta oli 1950-luvulta lähtien keskeisesti juuri lounastapaamisia jäsenistön kesken.
Ensin pienen ja sisäänpäin lämpeävän kerhon tapaamisissa vähät jäsenet pitivät esitelmiä toisilleen ja suunniteltiin nuorkauppakamaritoimintaa, jonka volyymi alkoi pian kasvamaan Suomessa nopeasti. Toiminnan, tunnettuuden ja jäsenmäärän kasvettua viikkolounaat muuttuivat kuukausilounaaksi ja niihin saatiin ulkopuolisiksi puhujiksi talousalueen ja maan nimekkäitä vaikuttajia.
”Kokoonnuimme joka tiistai Dansk Klubilla, joka sijaitsi nykyisen “Makkaratalon” paikalla keskellä Helsinkiä. Söimme neiti Pahlstenin herkullisia tanskalaisia voileipiä ja joimme Tuborgia (DK oli siihen aikaan Suomessa ainoa ravintola, jossa tätä panimoteollisuuden kultaista herkkua tarjottiin)” kirjoittaa Helsingin Nuorkauppakamarin 50-vuotisjuhlajulkaisussa “Helsingin Kuvalehti” (2004) nyt jo edesmennyt senaattori, Helsingin Nuorkauppakamari ja Suomen Nuorkauppakamareita aikoinaan johtanut nuorkauppakamaritoiminnan perustajahahmo Nils Elfving.
Ajankuvaus kertoo paljon vuosikymmenten takaisesta työelämästä, jossa pitkät lounaat järjestyivät ehkä nykyaikaa helpommin, ja ravintolalounaskulttuurista, jossa olut saattoi olla normaali ruokajuoma.
”Joka toinen tiistai kuuntelimme jotain mielenkiintoista esitelmää. Kauppalehden silloinen päätoimittaja Pentti Poukka kirjoitti keskiviikkoisin lyhyen referaatin lehteen. Jos esitys oli paperista luettu, sai Kauppalehdestä tietää, että NN luki eilisessä kokouksessa esitelmän. Se oli varsin opettavaa. Suosittelen otettavaksi uudestaan käyttöön” Elfving kirjoittaa noin 70 vuoden takaisista nuorkauppakamarilounaista.
Myöhemmin lounastapaamiset muuttuivat kuukausilounaiksi, jotka kuuluivat jäsenmaksuun. Kuukausilounaita järjestettiin sopimusravintolassa, jossa tapahtuma kesti tunnin-pari. Sen aikana syötiin ja vieraspuhuja piti lyhyen esitelmän. Esitelmöijinä oli jopa valtioneuvoston jäseniä ja Suomen suurimpien yritysten pääjohtajia ja johtoryhmän jäseniä.
Helsingissä, jossa nuorkauppakamaritoiminta ja nuorkauppakamarilounaat syntyivät, lounasperinne ehtyi 1990-luvulla. Tuolloin tapahtumien painoa siirrettiin iltaan ja tapahtumien luonne muuttui.
Lounas – myyntitapaaminen, projektipalaveri, verkostointitapahtuma vai koulutus?
Kuten ihmisten elämässä yleensä, myös nuorkauppakamarikontekstissa lounaalla on ollut monta tehtävää ja merkitystä.
Historian alussa lounaat olivat toiminnan suunnittelemista ja itsensäkehittämistä kevyiden lounaskoulutusten tai -esitelmien myötä. Turun alueella nuorkauppakamarilounaat ovat tilaisuus nähdä ystäviä järjestöharrastuksesta. Nuorkauppakamarikonferensseissa lauantain lounas nimetään usein “verkostoitumislounaaksi”.
Ja jos ei nuorkauppakamaritoiminnassa itsessään, niin varmasti silti moni nuorkauppakamarilainen työssään hoitaa myyntitapaamisia lounailla.
Aikoinaan lounaista siirryttiin iltatapahtumiin ilmeisesti työelämän ja ihmisten käyttäytymisen muutosten takia. Kun nykyään, pandemia-ajan jälkeen ja etätyökulttuurin vallitessa jäsenistöä on vaikeampi saada osallistumaan iltatapahtumiin kuin aiemmin, olisiko luontevaa ottaa taas lounastapahtumat käyttöön? Houkutellaanhan yrityksissäkin työntekijöitä kotoa toimistoille ruoalla.
